Ekoenergikko

Abraham Maslow’n tarvehierarkiapyramidissa (v. 1943) alimman tason muodostavat fysiologiset tarpeet ja seuraavan tason turvallisuus. Pyramidin perustuksista löytyy hapen, lisääntymistarpeiden, unen, ruoan ja juoman lisäksi lämpö. Lämmön perustarvetta ihminen toteuttaa rakentamalla itselleen asunnon.

Pohjoisilla leveysasteilla kylmään voi kuolla ja paahteessa palaa – ihan riippumatta siitä tuleeko nopea vai hidas ilmastonmuutos, onko auringonpilkkuja liikaa vai liian vähän, vaikuttaako La Ninja vai El Ninjo ja tuleeko pohjoisesta toinen jääkausi vaiko vain ohimenevä tuhkapilvi. Asuminen kuluttaa aina energiaa. Energia on perinteisesti otettu sieltä mistä halvimmalla saadaan. Nyt on noussut esille muitakin kriteerejä.

EU:n energiatehokkuusdirektiivin mukaisesti Suomessa(kin) on siirryttävä rakentamisessa vuoteen 2020 mennessä lähes nollaenergiaratkaisuihin. Suomi pyrkii olemaan vielä tavoitettakin nopeampi, koska itsenäisyyden juhlavuonna 2017 haluttaisiin poliittisissa juhlapuheissa kertoa, että nollatulos on saavutettu ja vieläpä reilusti etuajassa!

Vuonna 2010 rakenteiden ja rakennusosien U-arvot hiottiin huippuunsa, joten enää ei säästöä eristeitä paksuntamalla synny. Vuonna 2012 siirrytään rakentamisesta kokonaisenergiatarkasteluun. Energiankulutuksen lisäksi on luupin alla myös energiantuotanto. Asuintalojen energiatodistukseen ropisee pisteitä nyt erityisesti oikean lämmitysmuodon valinnasta ja uusiutuvien energialähteiden käytöstä.

Moni haluaa olla asumisessa ekoenergikko, niin minäkin. Hehkulamput on haudattu, kaikki kodinkoneet uusittu AA++ -luokkaan, hankittu argontäytteiset 4-kertaiset selektiivi-ikkunat ja talo lisäeristetty kauttaaltaan. Myös ilmatiiveys on huippuluokkaa. Talo on tiivis ja hengittävä yhtä aikaa. Nyt on aika luopua vanhasta öljykattilasta ja valita tilalle juuri se oikea ja nykytiedon valossa ekologisin lämmitysmuoto!

Vähennän omalta osaltani hiilidioksdipäästöjä ja fossiilisten polttoaineiden käyttöä valitsemalla maalämmön. Maalämpöpumppu on vaivaton käyttää ja energiaa nousee lämpimän maan uumenista hyötysuhteella 1:3 kaikkina vuodenaikoina. Onneksi taloni ei sijaitse pohjavesialueella vaan tiiviisti rakennetulla savipellolla, joten pohjavedestä ei aiheudu rajoituksia. Siispä porakaivon paikkaa miettimään, koska vaakasuora maapiiri ei takapihalle mahdu.

Aloitan tutustumalla aihetta käsittelevään lainsäädäntöön. Jouluun mennessä olen lukenut seuraavat opukset: maankäyttö- ja rakennuslaki, kiinteistönmuodostamislaki, vesilaki, ympäristönsuojelulaki, kemikaalilaki, terveydensuojelulaki. Alan epäröidä koko asiaa. Luen vielä rakentamismääräyskokoelman soveltuvin osin sekä oman kuntani ympäristönsuojelumääräykset ja rakennusjärjestyksen.

Informaatiotulvan jälkimainingeissa vakuutan itselleni, että tämän aiotun ekotekoni ympäristöriskit ovat niin valtavat, että on parempi jatkaa toistaiseksi öljylämmittäjänä. Sitä paitsi 30 cm halkaisijaltaan oleva porakaivo ei olisi edes mahtunut tuhannen neliön tontilleni! Lämpökaivon on näet sijoituttava yli 3 metrin päähän perustuksista, yli 10 m etäisyydelle tontin rajoista, vähintään 5 m viemäreistä ja vesijohdoista, 40 m porakaivosta ja 20 m rengaskaivosta. Edes putken vinoon poraaminen ei nyt auta, joten valitettavasti koko ajatus on hylättävä.

Ekoenergiaa tulee paitsi maasta niin myös ilmasta. Ilmalämpöpumppu on oivallinen keksintö, mutta nyt tarvitaan järeämpää tekniikkaa. Jäljelle jää tuulivoima. Varsin pian ymmärrän, että tuulimylly ei sovi ollenkaan taajamaan eikä meluhaitan vuoksi oikein maaseudullekaan. Ideaalinen sijainti olisi keskellä merta tai tunturin laella. Motivaationi tuulivoiman valjastamiseen hävisi kuin tuhka tuuleen. Vaikka tonttini rajoittuukin Yoldianmeren muinaisrantaan, ei vesivoima ole mikään vaihtoehto.

Aurinkoenergian teho pohjolassa on vuoden ja vuorokauden mittaan epätasaista ja osin epävarmaa, mutta tutkimusten mukaan Suomessa saadaan auringonpaistetta kuitenkin jopa 1600 tuntia vuodessa (vuodessa on 8760 tuntia). Näin ollen aurinkoa riittää 18 % vuosiosuudella keskittyen kesäaikaan. Ainakin huhti-elokuun välisenä aikana voisin siis pitää huoletta pihavaloja päällä ja lämmittää saunaa. Päätän tutkia reunaehdot: katonlappeen kaltevuuden ja ilmansuunnan. Kattokaltevuuteni on juuri sopiva ja pinta-ala riittävä, puutkaan eivät sitä varjosta. Ilmansuunta on kuitenkin pahin mahdollinen eli pohjoiskoillinen. Väärän suuntauksen takia kattopaneelit täytyy unohtaa. Seinäpaneeleita mahtuisi eteläjulkisivulle muutama neliömetri. Lasken pikaisesti, että investointi maksaisi itsensä takaisin noin sadassa vuodessa.

Voisin rakentaa tontilleni hakevoimalan (rakennusoikeus ei tosin riitä) tai kaivaa talon alle kellarin ja sijoittaa sinne pellettikattilan. Piipusta tupruttelisi taivaalle karsinogeenisiä pikkupartikkeleita eli savua. Luettuani toissa vuonna pientaloasukkaiden aiheuttamista mittavista savuhaitoista en ole enää uskaltanut enää takassakaan klapeja polttaa. Epäilen myös, että puulämpölaitos ekotekona voisi nakertaa vahvaa mutta herkkää naapurisopua.

Vaihtoehdot ekoenergikon asumisen energiaratkaisuiksi käyvät vähiin. Onneksi muutama pieni ekoenergiateko jää vielä jäljelle. Päätän jatkossa polttaa ainakin oman talouteni keittiöjätteet ja kerätä huolella talteen luontaiset biokaasut koko perheeltä. Kesälomalla kerään talteen rantapusikoista ruokohelpiä ja aaltovoimaa. Riippukeinussa kehittelen kylmäfuusiota ja luen kirjaa antimaterian käyttömahdollisuuksista energiantuotannossa.

TA

Julkaistu: 08.06.2011